Tiina Merisalo

s. 1961

Helsingin kaupunginmuseo
Museonjohtaja

”Olen syntynyt Torniossa ja varttunut Oulussa. Helsingin yliopistoon tulin opiskelemaan taidehistoriaa v. 1980 ja valmistuin filosofian maisteriksi ns. museoaineista. Olen työskennellyt museoalalla monenlaisissa tehtävissä jo opiskeluajalta lähtien, yli 30 vuotta. Mm. Hangon ja Espoon museoiden kautta tulin Helsingin kaupunginmuseoon v. 1995 rakennustutkijaksi ja kulttuuriympäristöyksikön päälliköksi. Museonjohtajana olen toiminut tässä Suomen suurimpiin kuuluvassa museossa vuodesta 2003. Erilaisissa museoalan luottamustehtävissä, mm. Suomen museoliiton hallituksessa, olen ollut vuodesta 2005 alkaen. Moninaisten johtamiskoulutusten jatkoksi minulla oli v. 2014-2015 mahdollisuus tehdä EMBA-tutkinto Aalto EE:ssä. Kulttuuriperintö kaikissa eri muodoissaan on sydäntäni lähellä ja uskonkin vankasti kulttuurin ja historian ymmärrystämme vahvistavaan, suhteellisuudentajua lisäävään ja hyvää tekevään voimaan. Minulle Helsinki on loputtoman kiinnostava, historiallisesti kerroksinen kotikaupunki ja ihmisenkokoinen elämys joka päivä aina uudelleen, rakas oma paikka maailmassa.”

Kuka nainen on inspiroinut sinua ja miksi?
Innoituksen lähteitä on lukemattoman monia, alkaen omasta äidistä, joka antoi työssäkäyvän, tekevän ja monitaitoisen naisen mallin. Samoin olen sisarussarjan nuorimpana ihaillut isoja siskojani monista vastaavista syistä. Historiankirjoituksessa naiset on usein jätetty miesten varjoon, arjen anonyymeiksi sankareiksi, vaikka kautta historian löytyy tietysti monia vaikkapa tieteen, taiteen tai politiikan naisia, jotka ovat määrätietoisesti käyttäneet valtaa tai luoneet hyvää, samalla rakentaneet ja vaalineet identiteettiään ja uraansa erilaisten paineiden puristuksessa – suurnaisia kuten Elisabeth I, kuningatar Kristiina, Jane Austen, Minna Canth tai Aurora Karamzin. Minua ovat rakennustutkijana innoittaneet tietysti monet naisarkkitehtimme Wivi Lönnistä Aino Marsio-Aaltoon tai Martta Martikainen-Ypyään sekä lukuisat muut taiteen naiset, jotka ovat jättäneet meille paljon merkityksellistä ja kaunista kulttuuriperintöä. Ihan viime vuosien ihailun kohteitani on Michelle Obama, jonka älykkyys, säteily, huumorintaju, vahvuus ja lämmin viisaus ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen. Inspiroidun arjessa myös kaikista loistavista ja luovista työtovereista ja yhteistyökumppaneista, joiden kanssa saan viedä eteenpäin hyviä asioita.

Kuka on työntänyt sinua urallasi eteenpäin?
Olen iloinnut urallani viisaista naisesimiehistäni. Erityisesti edeltäjäni Leena Arkio-Laine – vaikka olikin johtajana kovin erityyppinen kuin minä – jaksoi kannustaa ja kouluttaa esimies- ja johtamisrooliin sekä valaa uskoa omaan osaamiseen ja kehittymiseen. Oma museoalan peruskouluni oli Hangossa, jonka pienessä museossa opin paljon museonjohtaja Birgitta Ekströmiltä. Myös vaativaa työtä tekevä aviomieheni on aina ollut tukenani ja yhdessä jaettu arki onkin ollut tärkeä edellytys uralla selviytymiseen.

Minkä olet urasi aikana kokenut haastavaksi?
Johtamisessa on välillä ikäviäkin rooleja ja erilaiset ristiriitatilanteet ovat aina haastavia. Aina ei voi olla se mukava ihminen vaikka haluaisikin.

Jos voisit välttää yhden virheen, mikä se olisi?
Olen taipuvainen prokrastinaatioon eli olen vitkastelija ja ryhdyn toimeen usein vasta deadlinen lähestyessä. Asiat tulevat onneksi tehtyä, mutta viivyttelystä syntyy usein turhaa stressiä eli tässä taipumus, josta haluaisin eroon.

Mitä tavoitteita sinulla on tulevaisuudessa?
Työssä pyrin johtamaan Helsingin kaupunginmuseota menestykseen jatkossakin parhaan kykyni mukaan niin, että voimme tarjota kaupunkilaisille ja Helsingissä vieraileville kiinnostavia sisältöjä, elämyksiä, oppimista, iloa ja hyvinvointia. Haluamme yhdessä toimia niin, että jokaisella on mahdollisuus löytää ja rakentaa kiinnekohtia Helsinkiin ja olla siitä ylpeä.

Johtajana huippuhienon työyhteisön ilmapiirin ylläpitäminen on tärkeä tavoite, koska hyvä fiilis työyhteisössä näkyy myös tuloksissa. Näen museon muuttuvassa toimintaympäristössä keskeisenä myös omarahoituksen kehittämisen.

Henkilökohtaisesti tavoittelen yleistä arjen tasapainoa: yritän lähteä työstä ajoissa, liikkua enemmän, mennä nukkumaan ajoissa, tavata ystäviä useammin ja ehtiä lukemaan enemmän. Toivon, että voin säilyttää uteliaan ja etsivän, eteenpäin vievän mielen niin kauan kuin henki pihisee!

Tabut:
On vaikea keksiä mitään, mistä ei voisi puhua! Ehkä johtajien uupuminen ja masennus voi olla edelleen vähän herkkä ja vaikea asia jaettavaksi julkisesti, koska omaa haurauttaan ei ole helppo tunnustaa ja helposti pelätään ikuista leimautumista. Stereotypiat  ja ihannekuvat vahvasta ja kykenevästä johtajasta ovat niin tavallisia.

Paras vinkkisi arjen helpottamiseksi?
Silitä vaatteet jo illalla. Muista syödä lounas. Hengitä.

Neuvosi naisille:
Ovi onneen aukeaa ulospäin!