Riikka Venäläinen

s. 1971

Yleisradio
Päätoimittaja

“Päädyin journalistiksi pitkän kaavan ja sivupolkujen kautta. Olin nuorena levoton ja kiinnostunut kaikesta. Vaihtelin yliopistoja ja pääaineita ympäristöalasta kansantaloustieteeseen,  kansainväliseen politiikkaan ja lopulta tiedotusoppiin – välissä tein myös syrjähypyn musiikin ammattiopintoihin. Haahuilin bänditreeneissä ja elätin itseni siivoamalla, tarjoilemalla ja jopa katusoitolla, kunnes ryhdyin kirjoittamaan juttuja paikallislehtiin free-pohjalta. Ensimmäinen kuukausipalkkainen toimittajapestini oli harjoittelijana Helsingin Sanomien kotimaantoimituksessa. Seuraavana kesänä sain HS:sta oikean kesätoimittajan paikan, ja sille tielleni jäin. Tein töitä Sanomassa kaikkiaan 18 vuotta. Taitoin sivuja, tuotin liitteitä, tein kaikkea mahdollista mitä tarjottiin ja eteen tuli. Opin paljon. Esimiestyöt aloitin HS:n kaupunkitoimituksesta. Myöhemmin toimin HS:n uutispäätoimittajana sekä vt. vastaavana päätoimittajana, ensimmäisenä naisena kyseisessä pestissä. Työ HS:ssa oli palkitsevaa ja kiinnostavaa, mutta utelias mieli kaipasi uusia haasteita. Vuoden 2015 alusta siirryin Ylelle uutis- ja ajankohtaistoimintaan vastaperustetun yhteiskuntatoimituksen päälliköksi. Loppiaisena 2017 aloitin Ylen toisena päätoimittajana. Olen onnellinen, että saan tehdä journalismia tämän huikean ammattilaisjoukon kanssa. Tässäkään tehtävässä ei ole aiemmin työskennellyt yhtään naista.”

Kuka nainen on inspiroinut sinua ja miksi?
Äitini. Oman sairaanhoitajaäidin elämänasenne on opettanut luottamaan siihen, että kaikesta selvitään: aina löytyy luova ratkaisu kun oikein mietitään, aina on toivoa, aurinko paistaa risukasaankin, ja huumori auttaa pahimpien hetkien yli. Töitä pitää tehdä sinnikäästi ja puuhakkuus tuo onnea, kunhan ei unohda lepoa. Jos joku asia nyppii, muutetaan se. Jos mokaa, maailma ei kaadu, ja kun myöntää rehellisesti mokansa, virheistä oppii. Äiti ei kumartele kuvia, ei pelkää auktoriteetteja eikä kiinnostu titteleistä, vaan ihmisistä ja ilmiöistä niiden takana. Äitini suoruus, lämpö ja varaukseton rakkaus ovat kannatelleet minua elämässä.

Kuka on työntänyt sinua urallasi eteenpäin?
Matkan varrella useat työkaverini ja pomoni, niin naiset kuin miehetkin. En olisi hoksannut hakea ensimmäistä esimiespaikkaani, ellei silloinen esimieheni Antero Mukka olisi vetänyt hihasta ja kannustanut hakemaan pomoksi naapuriosastolle. Sitä ennen ei käynyt mielessäkään, että minusta voisi olla esimieheksi. Olen vilpittömän kiitollinen hänelle ja monelle muulle kaikesta tuesta ja puskusta jota olen vuosien varrella saanut. Siksi haluan itsekin puskea lahjakkaita ihmisiä eteenpäin ja hakemaan työelämäänsä uutta pureskeltavaa. On liikaa hienoja tyyppejä, jotka eivät syystä tai toisesta alkuun usko itseensä tai tunnista omaa potentiaaliaan. Silloin pitää hieman tökätä olkapäähän.

Minkä olet urasi aikana kokenut haastavaksi?
Vaikeinta minulle on ajan hallinta ja isojen projektien aikatauluttaminen. Olen edelleen lähes aina ylioptimistinen siinä, mitä tietyssä ajassa on realistista saada aikaan, joko itse tai porukalla, ja sitten tulee kiire. Samasta syystä haalin myös itselleni välillä liikaa töitä. Kun teen itse, tarvitsen aina deadlinen jota vastaan taistelen. Opettelen ajan- ja projektinhallintaa koko ajan.

Jos voisit välttää yhden virheen, mikä se olisi?
Olen tehnyt paljon virheitä ja oppinut niistä. Virheitä ei pidä pelätä liikaa, mutta toivottavasti pystyn välttämään sellaiset virheet, joista aiheutuisi jollekin muulle ihmiselle tai yhteisölle peruuttamatonta vahinkoa.

Mitä tavoitteita sinulla on tulevaisuudessa?
Oppia koko ajan uutta ja kehittyä ammatillisesti. Auttaa muita ihmisiä ja työyhteisöä löytämään hyviä eväitä kehittymiseen ja uutta kohti menemiseen. Kyky suhtautua muutoksiin pelottomasti ja kekseliäästi ratkaisevat työelämässä paljon.

Tabut:
Monen naisjohtajan tai johtajuudesta kiinnostuneen naisen kanssa luottamuksella puhuttuani tuntuu tältä: on yhä tabu puhua julkisesti siitä, miten vaikeita tilanteita voi syntyä vaativan johtajantyön ja perhe-elämän yhdistelmästä. Tästä pitäisi puhua rehellisemmin ja raadollisemmin, jotta tilanteisiin löytyisi kelpo ratkaisuja, eikä kenenkään tarvitsisi tuntea olevansa ainoa ongelmineen. Moni ei halua puhua ääneen siksi, ettei näitä asioita leimattaisi naisten heikkouksiksi. Työnjako on perheissä paljon tasapuolisempaa kuin ennen, mutta naisten harteilla on tilastojenkin mukaan keskimääräistä enemmän vastuuta kodista ja lapsista. Minusta näistä asioista pitäisi pitää meteliä, ja haastaa myös miehiä puhumaan julkisesti. Kyse on isoista yhteiskunnallisista asioista. Moni nainen jättää yhä tarttumatta painavampiin työtehtäviin, koska pelkää että kotikuvio kaatuu niskaan. Meidän pitäisi yhdessä kehittää enemmän luovia ratkaisuja, uusia ideoita ja joustoja, jotta kaikki paras johtajapotentiaali saataisiin käyttöön – olit sitten nainen tai mies.

Paras vinkkisi arjen helpottamiseksi?
Anna kodin olla tarvittaessa kunnolla sekaisin, osta kaupasta valmisruokaa tai tilaa takeawayta. Käytä palveluita: palkkaa siivooja, pestaa lapsenvahti. Laita perheen teinit hommiin. Jätä sisustusblogien unelmajutut lukematta, paitsi eskapismimielessä. Älä ikinä tingi yöunista, syömisestä tai liikunnasta, koska arki sujuu paremmin kun voit itse hyvin. Opettelen itsekin arjenhallintaa edelleen joka päivä.

Neuvosi naisille:
Opi tunnistamaan omat vahvuutesi ja osaamisesi ja pitämään niistä fiksusti meteliä. Jos et vielä osaa, opettele kehumaan itseäsi. Ole oma itsesi, älä koskaan vähättele itseäsi. Uuteen työhön mennessä ei tarvitse olla valmis, koska kukaan ei ole aloittaessaan. Opit kyllä.