Mari Kröger 

s. 1989

Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta
Toiminnanjohtaja

“Olen aina ollut se, joka on pitänyt heikomman puolta, jo koulussa murisin epäkohdista. Olen aina ollut myös se kaveri- ja opiskelijaporukoiden kokoaja ja huolehtija – se, joka kysyy, ovatko kaikki syöneet ja onhan kaikilla nyt kaikki tarpeellinen mukana.

Lähdin lukion jälkeen opiskelemaan suomen kieltä tavoitteenani tulla koulua uudistavaksi ja maailman parhaaksi äikänmaikaksi, ehkä jopa tohtoriksi. Ensimmäinen sivuaskel tuli otettua jo ensimmäisenä vuonna, kun menin mukaan ainejärjestötoimintaan. Pitkin matkaa nousin järjestöskenessä yhä korkeammalle ja korkeammalle, kunnes siitä tuli täysipäiväistä työtä. Palo maailman muuttamiseen ja koulutuksen kehittämiseen veivät mukanaan.

Olen tehnyt töitä monissa organisaatioissa paikallisesti ja valtakunnallisesti. Reilu vuosi sitten yhden minulle rakkaan organisaation, nykyisen työnantajani, johtavan toimihenkilön paikka avautui, minä hain. Enkä vaihtaisi päivääkään.”

Kuka nainen on inspiroinut sinua ja miksi? 
Oma äiti ja äidinäiti – molemmat vahvoja naisia, jotka eivät ole pyydelleet olemassaoloaan anteeksi ja jotka ovat olleet ympäristönsä rakastamia ja järjettömän hauskoja ihmisiä.

Kuka on työntänyt sinua urallasi eteenpäin? 
Järjestökentässä ja politiikassa on aika yleistä, että toimijat nostavat vuorotellen toisiaan. Minuakin on nostettu ja minä olen nostanut. Omaa tietään on kuitenkin joutunut raivaamaan, yksi parhaista sparraajistani ja rohkaisijoistani siihen on ollut Pardian hallintopäällikkö Maria Teikari.

Minkä olet urasi aikana kokenut haastavaksi? 
Ihmisten ahtaminen muotteihin on ollut ahdistavaa. Esimerkiksi johtajista tunnutaan välillä ajattelevan, että johtajan pitäisi olla se ekstrovertti ja suulas tyyppi, joka huoneeseen mennessään kiinnittää kaikkien huomion. Eihän se nyt mene ihan niinkään.

Jos voisit välttää yhden virheen, mikä se olisi?
Olisin opetellut aiemmin sietämään epätäydellisyyttä ja virheiden tekemistä.

Mitä tavoitteita sinulla on tulevaisuudessa? 
Parantaa maailmaa ja jatkaa sellaisella työuralla, että voi aidosti sanoa pitävänsä siitä, mitä tekee. Haluan myös olla just se johtaja, josta sanotaan “paras pomo, joka mulla on ollut”.

Tabut:
Lasikatto ja se, miten työelämä kohtelee (nuoria) naisia. Joskus tuntuu, että ongelmia ei haluta myöntää.

Paras vinkkisi arjen helpottamiseksi? 
Peruselintoimintojen ylläpitämisellä pääsee yllättävän pitkälle: pitää muistaa syödä, juoda, liikkua ja nukkua. Inhorealistinen suunnitelmallisuus on tärkeä taito, jos sitä ei vielä ole, kannattaa opetella.

Neuvosi naisille:
Jos et osaa, opettele. Jos et tiedä, kysy ja etsi. Noin muuten pärjää olemalla ihminen.