Irja Askola

s. 1952

Helsingin hiippakunta
Piispa

”Olen Lauritsalan tyttö. Paikallisen kirkon ovi oli auki isänsä menettäneelle 8-vuotiaalle, joka etsi turvallisia aikuisia uudella paikkakunnalla.  Sukuni ensimmäisenä akateemisen tutkinnon suorittaneena arvostan koulujärjestelmäämme, joka mahdollistaa opiskelun ilman tukea. Minulle tärkeitä ovat myös kansainväliset kokemukset; teini-ikäisenä kielikurssit, sittemmin eurooppalaiset luottamustehtävät ja opinnot sekä viimeisenä Genevessä vietetty lähes kymmenen vuotta.”

Kuka nainen on inspiroinut sinua ja miksi? 
Anna-Maija Raittila – huikea elämän seikkailija, syvällinen runoilija ja virsisanoittaja. Oikeudenmukaisuuden lempeä matriarkka.

Kuka on työntänyt sinua urallasi eteenpäin? 
Moni nainen lienee kokenut saman – polun avautumiseen tarvitaan myös valtarakenteissa olevia miehiä. Minulla on ollut etuoikeus saada esimiehiä, jotka ovat kannustaneet ja nähneet minut. Kansainvälisessä organisaatiossa pääsihteeri Jean Fischer ja nykyisessä työssäni arkkipiispa Kari Mäkinen ovat olleet minulle tuki kehottaen olemaan oma itseni. Oli haastavaa astua tunnetun ja arvostetun edeltäjäni piispa Eero Huovisen saappaisiin, kuulin usein ”kuinka uskallat?”. Vastasinkin, että ”en astu hänen saappaisiinsa, vaan kävelen omin korkokengin kohti uutta kutsumustani”.
Vahvin kannustus arkityöhöni tulee kuitenkin naisilta, joita ei nimetä, mutta joiden tuki, rukous ja vieraanvaraisuus on läsnä. Kirkon historia on meillä yhä nimettömien naisten historiaa (HISstory/HERstory).”

Minkä olet urasi aikana kokenut haastavaksi? 
Miten olla lempeä ja luja samanaikaisesti? Miten välttyä valtaeliitin jargonilta, silti sitä kieltä käyttäviä kuulematta. Miten osaisi jaksottaa levon, työn ja uudistumisen?

Jos voisit välttää yhden virheen, mikä se olisi?
Olisin armollisempi itselleni. Kyllä-ihmisenä ja kaikesta uudesta innostuvana oppisin vähitellen myös ei-sanan siitä syyllisyyttä kantamatta.

Mitä tavoitteita sinulla on tulevaisuudessa? 
Tässä 63-vuoden iässä tavoite on rohkaista ja luoda myös rakenteita oman vision toteutumiselle. Minusta toinen toistemme kertomusten kuuntelu on kasvualusta: 95-vuotias evakkomummo ja 23-vuotias Ahmed, heillä on yhteistä! Minun visioni perustuu siihen, että kiinnostumme toistemme tarinoista.

Tabut:
Mykkyys on sukujemme historiaa ja nykyperheittemme salattua tarinaa. Väkivalta, sanaton viha ja hylätty ihminen – näitä vaiettuja tarinoita meillä on liikaa. Toivon, että Suomi100-vuosi tekee niitä todeksi.

Paras vinkkisi arjen helpottamiseksi?
Unohda kaikki ne, jotka päättävät kotisi tai arkesi ohjeista. Sinähän tiedät ja aistit, mikä arjessasi on  merkityksellinen hetki.

Neuvosi naisille:
Luota! Itke! Naura! Ja muista, että juuri se sinun ainutlaatuinen kokemuksesi on ainutlaatuinen, mutta monesti historiassa koettu. Kerro se ja hämmästyt!